Anni kirjoitti blogiin jokunen aika sitten omia tunnelmiaan koskien Sivuhenkilön syntyprosessia molempien ajatusaihelmista yhteiseen kahvitteluhetkeen ja siitä pitkin syksyä jalostuneeksi ideaksi, joka nyt kantaa nimeä Sivuhenkilönä. Valotan prosessia seuraavaksi hieman omasta näkökulmastani, koskien etenkin projektin "metodi"-osuutta.
Syksyni on henkilökohtaisesti ollut mielenkiintoinen, voisipa jopa sanoa jonkinlainen ammatillinen kasvuprosessi. Johtotähtenä työhistoriassani on osin hyvin teoreettispainotteisten kirjallisuus- ja kulttuurialan työtehtävien ohessa ollut kiinnotukseni kirjallisuuteen ja kirjallisuuskasvatukseen - nuorten lukutaidon kehittämiseen ja siihen, etteivät ainutlaatuisen instituutiomme kirjastojen oven saranat tulisi liian jäykiksi tai kirjaan tarttuminen tuntuisi liian vieraalta.
Tämän vilpittömän haluni vuoksi olen ajautunut sanataidekasvattajan työtehtäviin, ja eri projektien tiimoilta olen kiertänyt mm. Pohjois-Savon kouluilla ja kirjastoissa levittämässä kirjojen ja sanataiteen ilosanomaa. Joensuun yliopistosta saatu tuore maisterin tutkinto on antanut projektien ammatilliseen toteuttamiseen erinomaiset eväät, mutta tärkeimpänä olen nähnyt oman henkilökohtaisen innostukseni. Se, että olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija, on käytännön työssäni teoreettinen sivuseikka; tärkeä kuitenkin, ilman muuta. Vilpitön haluni tehdä töitä kirjallisuuskasvattajana lienee silti kantavinta.
Kesän 2009 loppupuolella minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus avustaa ja assisteerata kahta kirjalijaa; Niina Repoa ja Seita Parkkolaa Kuopion Kirjakantti-kirjallisuusfestivaaleilla. Tästä työkeikasta muodostui merkittävä virstanpylväs myös Sivuhenkilöä ajatellen: tutustuin heidän kehittämäänsä KAUK (kirja astuu ulos kansistaan) -"metodiin" ruohonjuuritasolta lähtien. Tarkemmin: rakensimme Kuopion kaupunginkirjaston satuhuoneeseen Rajat Express -elämystilan teoksista Lupaus ja Loisto. Vedin myöhemmin kuopiolaisille 8- ja 9. luokkalaisille nuorille elämystilassa sanataidepajoja muutaman päivän ajan. Nähdessäni nuorten silmistä palavan innon ja heittäytymisen totesin, että KAUK:lla ja sanataiteella on paljon annettavaa juuri kirjallisuuskasvatukselle ja juuri nämä metodit vaativat massiivisempaa esiintuloa Pohjois-Savon alueella.
Kiinnostukseni vielä lapsenkengissä olevan sanataiteen perusopetuksen kehittämiseen Pohjois-Savossa on ollut käynnissä jo muutaman vuoden ajan. Pieniä suunnitelmia asian suhteen kyllä on ollut, mutta yhtäkkiä tajusin kaiken loksahtavan paikoilleen: elämääni tupsahti konsepti KAUK, minulla oli siihen ideanraakileita (lähinnä tosin sivuaineeseeni, mediakulttuuriin, tiedotusoppiin = mediakasvatukseen liittyviä), minulla oli sanataide ja minulla oli intoa. Mutta jotain tuntui puuttuvan. Jotenkin minusta tuntui, että tämä päässäni muhiva idea vaatisi työparin, jonka avulla voisimme luoda jotain ainutlaatuista, taiteidenvälistä yhteistyötä.
Niinpä esitin kainon kahvittelu-kutsun Annille. Yhtäkkiä huomasin suoltavani jo kuukauden päivät päässäni muhinutta taidetyöpaja-ideaani sekavasti, mutta ilmeisesti tarpeeksi suurella vakuuttavuudella tai innostuneisuudella (tai sitten me vain puhumme Annin kanssa samaa kieltä). Anni oli monologini jälkeen hetken hiljaa, kunnes näin hänen silmänsä laajenevan ja hän huusi juuri Annimaista intoa täynnä olevalla äänellään: "juuri tätä varten olen kerännyt lehtileikkeitä yli kolme vuotta!". Anni toi metodiin aiheen. Syntyi teema, koulukiusaaminen, kouluväkivalta, jonka taustaa Anni omassa blogauksessaan ansiokkaasti avasikin. Löysimme aiheeseemme ja elämystilan rakennusta varten täydellisen kirjan, Terhi Rannelan Taivaan tuuliin. Ja nyt olemme tässä: teemme tiivistä yhteistyötä maratonin mittakaavat saaneissa "pika"suunnittelupalavereissa. Tutustumme toistemme työtapoihin, opimme niistä. Nauramme. Opimme, opimme, opimme. Ja nautimme. Hitsautumisemme työpariksi on jo alkanut, ja hetki hetkeltä huomaan sen syvenevän entisestään. Nautin yhteistyöstä, sillä juuri siinä oppii itsekin eniten.
Inspiraatio- ja flow-tuulahduksia tihkuvan työparin takana on kuitenkin myös kiitoksensa ansaitsevia tahoja: Pohjois-Savon taidetoimikunnan esittävien alojen läänintaiteilija Antti Raekallio innostui ensi palaverista lähtien ideastamme ja auttoi matkamme alkuun (mutta toisaalta patistelee myös loman viettoon - ihan kohta se tapahtuukin!). Heikki Meriranta taas eri rooleissa (mm. palvelija, assistentti, muusikko) sävelsi ja toteutti elämystilaamme mahtavan musiikin, on antanut tarpeellisia insinöörivinkkejä ja syöttää tyttöjä kun nälkä iskee.
Ensi vuosi tuo tulleessaan hienon KAUK:n, Sivuhenkilön vailla vertaa. Odotan sitä innolla.
Mutta nyt, pikkuhiljaa, toteuttamaan Antin käskyä. Toivotan kaikille rauhallista, tunnelmallista joulua ja toiveita täyttävää uutta vuotta. Kuulemisiin ensi vuoden puolella.
Marjo
maanantai 21. joulukuuta 2009
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Elämystila-talkoot
Sivuhenkilön neljännen adventin viikonvaihde sujui askartelun merkeissä elämystilaa varten tehdyn musiikin sekä joululaulujen säestämänä.
Teimme sanomalehtimattoa ja valmistimme elämystilaa varten videoinstallaation. Ja kuten aina: välissä kirjoittelimme muutamia sähköposteja ja henkilökohtainen assistenttimme piti huolta vatsojemme kurnimattomuudesta.
Olimme kopioineet koulukiusaamista käsitteleviä lehtileikkeitä, joista vanhimmat ulottuivat lähes kolmen vuoden taakse.
Sanomalehtimaton luomiseen vaadittiin monta työvaihetta: leikkaaminen, asettelu, liimaaminen ja kontaktimuovittaminen molemmilta puolilta (johon vaadittiin myös kolmannen sivuhenkilön apua).
Marjon luovuus olisi kestänyt pienet kuprutkin, mutta Anni peräänkuulutti sileyttä.
Lauantai-päivämme venyi kymmentuntiseksi ja sunnuntaina jatkoimme vielä intoa täynnä puolenkymmentä lisää.
Väsyneet, mutta lopputuloksesta onnelliset. Tästä on hyvä jäädä ansaitulle joululomalle ja odottamaan hetkiä Sivuhenkilön parissa.
Hyvää joulua!
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Sanoma lehdestä odotti oikeaa hetkeä.
Kiinnostukseni koulukiusaamisen käsittelyyn draaman, eli teatterillisten työtapojen, avulla alkoi jo reilut pari vuotta sitten. Tuolloin kiersimme silloisen forumteatteriryhmämme kanssa Itä- ja Keski-Suomea käsitellen perheväkivaltaa. Esityksiin osallistuneet katsojat tulivat usein antamaan suoraa palautetta ja kiitosta, jonka yhteydessä esille toistuvasti nousivat koulu- ja työpaikkakiusaaminen: voisiko myös näitä sortotilanteita käsitellä draaman keinoin?
Aloin saman tien automaattisesti huomioida koulukiusaamiseen liittyvää materiaalia ja kerätä aihetta käsitteleviä sanomalehtileikkeitä, joita varsinkin molempien koulusurmien yhteydessä kirjoitettiin runsaasti. Talvella 2009 kiersin alakouluja Valoa Vinttiin -työpajan tiimoilta, jossa koulujen tarpeesta ja opettajien toiveesta teemana oli erilaisuuden hyväksyminen ja toisen kunnioittaminen. Työpajan kokemuksellisuuden ja havainnoimisen kautta yksi tavoitteista oli ennaltaehkäistä koulukiusaamisen syntymistä. Opettajien kanssa käytyjen keskustelujen ja omien luokkatilanteiden havainnoinnin pohjalta koulukiusaaminen tuntui sanomalehtileikkeitä todellisemmalta ja arkipäiväiseltä ongelmalta.
Kahden vuoden aikana olen myös aika ajoin muistellut omia kouluaikojani ja yrittänyt jälkikäteen arvioida, millaisia kiusaamisen muotoja oli silloin näkyvillä. Muistelujen pohjalta olen oivaltanut että useimmissa mieleeni tulleissa kiusaamistapauksissa kiusaaja ja kiusaajat eivät luultavammin edes ymmärtäneet kiusaavansa. Luokkakaverin syrjäyttäminen porukasta ja nimittely, selän takana puhuminen ja fyysiset kahnaukset ikään kuin kuuluivat normaalina osana lapsen ja nuoren koulumaailmaan ja kasvamiseen. Oli luonnollista että sortaminen ja sortuminen tuli aikuisuuden varalta oppia jo peruskoulussa. Empaattisuus ja toisen tunnemaailmaan eläytyminen olisi kuitenkin tarvinnut ohjausta: alakoulussa ohjausta siitä missä menee leikin ja todellisuuden raja, yläkoulussa siitä milloin oman egon pönkittäminen alkaa satuttaa muita.
Tiedostaen nyt kiusaamisen piirteitä ja muotoja arvioin uudelleen kouluvuosiani ja omia roolejani eri ikäkausilla: olinko kiusaaja tai kiusattu? Kuitenkin selvää ja helppoa havainnoida oli jo tuolloin, että kiusaamisen sivustaseuraajana olin päivittäin. Sivustaseuraaja joka ei puuttunut - siinä mielessä kiusaajana siis itsekin.
Tämän havainnon pohjalta alkoi keväällä 2009 päässäni muodostua koulukiusaamista käsittelevä teatterityöpaja jonka pääpaino olisi ennen kaikkea syventyä sivustaseuraajan rooliin ja antaa hänelle välineitä puuttua usein opettajiltakin näkymättömissä rehottavaan koulukiusaamiseen. Sanomalehtileikepino kasvoi ja työpajan teema kehittyi, kirkastui ja syventyi kuulemieni ja lukemieni tositapausten kautta. Puolen vuoden ajan annoin työpajan kulkea ainostaan aktiivisesti mielessäni ja työpäiväkirjassani muutamia aiheeseen liittyviä tapaamisia ja puhelinsoittoja vaille. Työpaja odotti oikeaa hetkeä. Ja kun se yht´äkkiä tuli, oli helppoa vastata ”kyllä” Marjolle, joka kahvikutsun yhteydessä pyysi minua mukaan sana- ja teatteritaidetta yhdistävään yläkouluille vietävään KAUK -työpajaan.
Yksinkertaisesti: Marjo toi työmuodon, minä teeman ja niin syntyi aihio SIVUHENKILÖNÄ -taidetyöpajasta. Hankkeeseemme ja työhömme uskova Pohjois-Savon taidetoimikunta lähti yhteistyökumppaniksemme innokkaasti ja pian olimmekin jo ostamassa kontaktimuovia, jolla voisimme päällystää koulukiusaamista käsittelevät sanomalehtileikkeet kirjasta hypähtävään elämystilaamme.
-anni-
Aloin saman tien automaattisesti huomioida koulukiusaamiseen liittyvää materiaalia ja kerätä aihetta käsitteleviä sanomalehtileikkeitä, joita varsinkin molempien koulusurmien yhteydessä kirjoitettiin runsaasti. Talvella 2009 kiersin alakouluja Valoa Vinttiin -työpajan tiimoilta, jossa koulujen tarpeesta ja opettajien toiveesta teemana oli erilaisuuden hyväksyminen ja toisen kunnioittaminen. Työpajan kokemuksellisuuden ja havainnoimisen kautta yksi tavoitteista oli ennaltaehkäistä koulukiusaamisen syntymistä. Opettajien kanssa käytyjen keskustelujen ja omien luokkatilanteiden havainnoinnin pohjalta koulukiusaaminen tuntui sanomalehtileikkeitä todellisemmalta ja arkipäiväiseltä ongelmalta.
Kahden vuoden aikana olen myös aika ajoin muistellut omia kouluaikojani ja yrittänyt jälkikäteen arvioida, millaisia kiusaamisen muotoja oli silloin näkyvillä. Muistelujen pohjalta olen oivaltanut että useimmissa mieleeni tulleissa kiusaamistapauksissa kiusaaja ja kiusaajat eivät luultavammin edes ymmärtäneet kiusaavansa. Luokkakaverin syrjäyttäminen porukasta ja nimittely, selän takana puhuminen ja fyysiset kahnaukset ikään kuin kuuluivat normaalina osana lapsen ja nuoren koulumaailmaan ja kasvamiseen. Oli luonnollista että sortaminen ja sortuminen tuli aikuisuuden varalta oppia jo peruskoulussa. Empaattisuus ja toisen tunnemaailmaan eläytyminen olisi kuitenkin tarvinnut ohjausta: alakoulussa ohjausta siitä missä menee leikin ja todellisuuden raja, yläkoulussa siitä milloin oman egon pönkittäminen alkaa satuttaa muita.
Tiedostaen nyt kiusaamisen piirteitä ja muotoja arvioin uudelleen kouluvuosiani ja omia roolejani eri ikäkausilla: olinko kiusaaja tai kiusattu? Kuitenkin selvää ja helppoa havainnoida oli jo tuolloin, että kiusaamisen sivustaseuraajana olin päivittäin. Sivustaseuraaja joka ei puuttunut - siinä mielessä kiusaajana siis itsekin.
Tämän havainnon pohjalta alkoi keväällä 2009 päässäni muodostua koulukiusaamista käsittelevä teatterityöpaja jonka pääpaino olisi ennen kaikkea syventyä sivustaseuraajan rooliin ja antaa hänelle välineitä puuttua usein opettajiltakin näkymättömissä rehottavaan koulukiusaamiseen. Sanomalehtileikepino kasvoi ja työpajan teema kehittyi, kirkastui ja syventyi kuulemieni ja lukemieni tositapausten kautta. Puolen vuoden ajan annoin työpajan kulkea ainostaan aktiivisesti mielessäni ja työpäiväkirjassani muutamia aiheeseen liittyviä tapaamisia ja puhelinsoittoja vaille. Työpaja odotti oikeaa hetkeä. Ja kun se yht´äkkiä tuli, oli helppoa vastata ”kyllä” Marjolle, joka kahvikutsun yhteydessä pyysi minua mukaan sana- ja teatteritaidetta yhdistävään yläkouluille vietävään KAUK -työpajaan.
Yksinkertaisesti: Marjo toi työmuodon, minä teeman ja niin syntyi aihio SIVUHENKILÖNÄ -taidetyöpajasta. Hankkeeseemme ja työhömme uskova Pohjois-Savon taidetoimikunta lähti yhteistyökumppaniksemme innokkaasti ja pian olimmekin jo ostamassa kontaktimuovia, jolla voisimme päällystää koulukiusaamista käsittelevät sanomalehtileikkeet kirjasta hypähtävään elämystilaamme.
-anni-
maanantai 30. marraskuuta 2009
Tervetuloa Sivuhenkilöksi!
"Sivuhenkilönä" on koulukiusaamista ja syrjintää tuoreella tavalla käsittelevä, eri taiteenalueita hyväksikäyttävä työpaja. Sen pohjana on valtakunnallinen taiteen perusopetuksen opetussuunitelma. Työpajan suunnittelijoina ja toteuttajina toimivat teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin ja sanataideohjaaja Marjo Meriranta. Pääyhteistyökumppaninamme toimii Pohjois-Savon taidetoimikunta.
Sivuhenkilönä on ainutlaatuinen kaunokirjallisuutta sekä sana- ja teatteritaidetta yhdistävä työpajakokonaisuus, joka hyödyntää KAUK (kirja astuu ulos kansistaan) -menetelmää (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauk). Käytännössä KAUK tarkoittaa moniaistillista kirjasta nostettua elämystilaa, jossa itse toiminnallinen työpaja tapahtuu. Elämystila pohjautuu Terhi Rannelan vuonna 2007 valmistuneen "Taivaan tuuliin" -romaanin teemoihin ja henkilöihin.
Toiminnallisten ja osallistavien sana- ja teatteritaideharjoitusten avulla pyrimme tuomaan kiusaamisen ja kouluväkivallan vaikutuksia ilmi nuoria inspiroivan kokemisen ja tekemisen kautta. Erityispääpainopisteenä on käsitellä sivustaseuraajan roolia koulukiusaamistilanteessa. Työpajan tavoitteena on saada osallistujat havainnoimaan koulukiusaamista ja sen kulkua, ja luoda heihin rohkeutta pysäyttää kiusaaminen ja estää uusien kiusaamisten syntymistä. Emme tule paikalle omien mielipiteidemme ja vastauksiemme kanssa, emmekä nostamaan esiin luokan omia ongelmia. Aihetta käsitellään omaehtoisesti etäännyttämisen ja kyseenlaistamisen kautta, ja näin ollen työpaja tuo myös uusia työkaluja ja näkökulmia paljon puhutun ongelman käsittelemiseen.
Työpajat toteutetaan vuoden 2010 helmi-huhtikuu aikana Pohjois-Savon alueella. Alustavien suunnitelmien mukaan toiminta jatkuu myös syksyllä 2010. Työpaja on suunnattu 13-16-vuotiaille nuorille ja se voidaan sopimuksen mukaan tuoda niin kouluille, nuorisotiloille, seurakunnille ja kirjastoille sekä osaksi erilaisia tapahtumia, teemapäiviä ja leirejä. Yhden työpajan pituus on 1,5 tuntia ja siihen voi kerrallaan osallistua enintään 30 nuorta. Työpajan rahoituksesta vastaavat sekä Pohjois-Savon taidetoimikunta että työpajan tilaavat tahot. Vastaamme mahdollisia lisäkysymyksiä tai hinnoittelua koskeviin tiedusteluihin sähköpostitse.
Sana- ja teatteritaidetta yhdistävä KAUK-työpaja on uusi aluevaltaus myös valtakunnallisella tasolla. Tutustu työpajan suunnitteluun ja sen etenemiseen tässä blogissa!
Tervetuloa Sivuhenkilöksi!
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin ja
Sanataideohjaaja Marjo Meriranta
Sivuhenkilönä on ainutlaatuinen kaunokirjallisuutta sekä sana- ja teatteritaidetta yhdistävä työpajakokonaisuus, joka hyödyntää KAUK (kirja astuu ulos kansistaan) -menetelmää (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauk). Käytännössä KAUK tarkoittaa moniaistillista kirjasta nostettua elämystilaa, jossa itse toiminnallinen työpaja tapahtuu. Elämystila pohjautuu Terhi Rannelan vuonna 2007 valmistuneen "Taivaan tuuliin" -romaanin teemoihin ja henkilöihin.
Toiminnallisten ja osallistavien sana- ja teatteritaideharjoitusten avulla pyrimme tuomaan kiusaamisen ja kouluväkivallan vaikutuksia ilmi nuoria inspiroivan kokemisen ja tekemisen kautta. Erityispääpainopisteenä on käsitellä sivustaseuraajan roolia koulukiusaamistilanteessa. Työpajan tavoitteena on saada osallistujat havainnoimaan koulukiusaamista ja sen kulkua, ja luoda heihin rohkeutta pysäyttää kiusaaminen ja estää uusien kiusaamisten syntymistä. Emme tule paikalle omien mielipiteidemme ja vastauksiemme kanssa, emmekä nostamaan esiin luokan omia ongelmia. Aihetta käsitellään omaehtoisesti etäännyttämisen ja kyseenlaistamisen kautta, ja näin ollen työpaja tuo myös uusia työkaluja ja näkökulmia paljon puhutun ongelman käsittelemiseen.
Työpajat toteutetaan vuoden 2010 helmi-huhtikuu aikana Pohjois-Savon alueella. Alustavien suunnitelmien mukaan toiminta jatkuu myös syksyllä 2010. Työpaja on suunnattu 13-16-vuotiaille nuorille ja se voidaan sopimuksen mukaan tuoda niin kouluille, nuorisotiloille, seurakunnille ja kirjastoille sekä osaksi erilaisia tapahtumia, teemapäiviä ja leirejä. Yhden työpajan pituus on 1,5 tuntia ja siihen voi kerrallaan osallistua enintään 30 nuorta. Työpajan rahoituksesta vastaavat sekä Pohjois-Savon taidetoimikunta että työpajan tilaavat tahot. Vastaamme mahdollisia lisäkysymyksiä tai hinnoittelua koskeviin tiedusteluihin sähköpostitse.
Sana- ja teatteritaidetta yhdistävä KAUK-työpaja on uusi aluevaltaus myös valtakunnallisella tasolla. Tutustu työpajan suunnitteluun ja sen etenemiseen tässä blogissa!
Tervetuloa Sivuhenkilöksi!
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin ja
Sanataideohjaaja Marjo Meriranta
maanantai 23. marraskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
