Sivuhenkilönä

Taivaan Tuuliin -romaanin saksannos.

2011-09-12T05:22:00.000-07:00

Sivuhenkilönä-työpajan elämystilana ja innoittajana toimiva Terhi Rannelan romaani TAIVAAN TUULIIN on käännetty nyt myös saksaksi.

Klikkaa linkkiä ja näe, miltä Auran maailman näyttää saksalaisten silmin:

http://terhirannela.wordpress.com/2011/06/28/talta-romaanihenkiloni-nayttaa-saksassa/

Mitä tulikaan tehtyä?

2011-09-12T05:15:00.000-07:00

Syksyn 2011 Sivuhenkilönä -työpajakiertue on ohi ja on aika tiivistää, mitä syksyn aikana tulikaan tehtyä.

MISSÄ MENTIIN?

Syksyllä 2011 Sivuhenkilönä-työpajaa toteutettiin pääsääntöisesti Suomen Kulttuurirahaston apurahan voimin. Arviomme mukaan työpajaan osallistui syksyn aikana yli 500 nuorta, joista suurin osa oli yläkoulunsa aloittaneita 7. luokkalaisia. Työpaja vieraili seuraavissa kouluissa:

23.8 Matti Lohen koulu (Rautalampi)
24.8 Puustellin koulu (Pielavesi)
29.8 Kirkonkylän koulu (Vieremä)
30.8 Yhtenäiskoulu (Nilsiä)
9.9 Maaninkajärven koulu (Maaninka)
16.9 Lintharjun koulu (Suonenjoki)
11.11 ja 24.11 Kiuruveden yläkoulu (Kiuruvesi).

KIUSAAMISTA FACEBOOKISSA JA PIILOSSA.

Syksyllä 2011 uutta työpajassa oli muun muassa Facebook-tehtävä, jossa oppilaat kommentoivat valitsemassaan roolissa kiusatun Auran tilapäivitystä. Eläytyminen kiusaajan rooliin netissä oli oppilaille yllättävän helppoa ja he toivat esiin, että nykyään kiusaaminen siirtyy enenevissä määrin koulun käytäviltä nettiin, jossa sen hallitseminen ja siihen puuttuminen on entistä vaikeampaa.

Toisena uutena tehtävänä oli piilokiusaamisen tutkiminen: kuinka hyväkin sanoma muuttuu tietyillä eleillä, ilmeillä ja äänenpainoilla kiusaamiseksi. Vanhana tehtäväsuosikkina jatkoi kiusaamiskohtaus, jossa opettajan esittäessä Auraa yksi oppilas eläytyi Auran kiusaajaaksi. Kohtauksen jälkeen halukkaat oppilaat pääsivät kokeilemaan mielestään todellisia sivuhenkilörooleja ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja puuttua tilanteeseen.

OPPILAIDEN MIELESTÄ...

Oppilailta kerätyn palautteen perusteella heidän mieleensä jäi työpajasta ennen kaikkea "erilainen" ja "hieno" tila muun muassa valokuvainstallaatioineen ja musiikkeineen. He kuvailivat työpajaa tunnelmaltaan "erilaiseksi" sekä hauskaksi ja vapaamuotoiseksi että myös pelottavaksi ja raskaaksi.

Oppilaat kokivat, että Sivuhenkilönä-työpaja sai ajattelemaan kiusaamista uudella ja erilaisella tavalla, vaikka teemaa olikin joissain tapauksissa jo aiemmin käsitelty koulussa. Heidän mukaansa työpaja sai ajattelemaan, kuinka "typerää", "idioottimaista", "turhaa", "tyhmää, eikä yhtään hauskaa" kiusaaminen on, sekä toisen puolustamista. Oppilaat kertoivat myös nyt ymmärtävänsä kiusattua paremmin: "miltä kiusatusta tuntuu" ja "millaista on olla kiusattu".

Oppilaiden mukaan työpajan tehtävät olivat erilaisia ja hyviä muun muassa siksi, että "siihen sai osallistua halutessaan", "näki erilaisia esimerkkejä kiusaamistilanteista", "sai olla jotakin muuta mitä ei oikeasti ole" ja "sai kertoa mielipiteitä". Erityisesti kiusaamiskohtauksen näytteleminen sai hyvää palautetta. Myös Facebook-tehtävä sai kiitosta, koska se oli "hauska" ja "siellä tapahtuu oikeasti paljon kiusaamista."

Palautteen mukaan työpaja opetti ja sai lopettamaan kiusaamista. Osa oppilaista kirjoitti palautteeseen toiveensa, että "tällaista toimintaa olisi vielä."

MAAKUNTALEHDISTÖN OTTEISSA.

Sivuhenkilönä-kiertue huomioitiin erittäin hyvin maakuntalehdistössä ja työpajasta kertovia lehtijuttuja ilmestyi viidessä lehdessä: sanomalehdissä Iisalmen Sanomat 30.8 ja Savon Sanomat 12.9 sekä paikallislehdissä Sisä-Savon Sanomat 25.8, Pitäjäläinen 22.9 ja Uutis-Jousi 25.9.

ENTÄS SITTEN?

Sivuhenkilönä-työpaja jää jälleen äitiyslomalle vuoden 2012 helmikuussa, mutta palaa mahdollisesti kuvioihin yksittäisten keikkojen tiimoilta syksyllä 2012. Ja mikäli alustavat suunnitelmat toteutuvat, niin tulossa olisi mahdollisesti myös yhteiskeikkailua itse kirjailija Terhi Rannelan kanssa... Mikäli tahonne on kiinnostunut taistelemaan kouluväkivaltaa vastaan taidetyöpajan muodossa, ottakaa yhteyttä!

Anni ja Marjo kiittävät kaikkia työpajaan osallistuneita kouluja ja erityisesti niiden ennakkoluulottomia oppilaita. Kiitoksen ansaitsee myös Suomen Kulttuurirahasto, joka piti työpajaamme tärkeänä ja uskoi että siitä on hyötyä Pohjois-Savon yläkoululaisille.

VOIMIA SIVUHENKILÖILLE!

Sivuhenkilön keikkapäivät syksyllä 2011

2011-08-16T03:35:00.000-07:00

Täällä taas, kesän auringosta energiaa napanneina ja virkeinä tulevaan syksyyn!

Pohjois-Savon maakuntarahaston rahoittama Sivuhenkilönä -taidetyöpaja totetuu Pohjois-Savon yläkouluissa syksyn 2011 aikana seuraavasti:

23.8. RAUTALAMPI
24.8. PIELAVESI
29.8 VIEREMÄ
30.9 NILSIÄ
9.9 MAANINKA
16.9. SUONENJOKI

Tämän lisäksi keikkailemme tilauksesta. Olisiko esimerkiksi nuorisotoimenne, kirjastonne, opistonne tai järjestönne kiinnostunut? Ottakaa yhteyttä niin kerromme lisää!

Sivuhenkilö keikkailee taas syksyllä!

2011-05-16T00:58:00.000-07:00

Ihana kevät on saapunut tuoden pilkahduksia myös tulevan kesän lämmöstä! Sivuhenkilö on viettänyt hiljaisempaa eloa Marjon keskittyessä pieneen ihmisenalkuun - Anni sen sijaan on painanut omia "draamaduunarin" hommia maakunnassa minkä on ehtinyt.

Sivuhenkilö on ollut puheissa ja ajatuksissa. Syksyn tullen lyömme taas hynttyyt yhteen ja kierrämme Suomen Kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin seitsemässä ennakkoon arvotussa Pohjois-Savon yläkoulussa. Olemme jo ottaneet kouluihin yhteyttä ja sovimme parasta aikaa keikkoja ensi syksylle, elo- ja syyskuulle, tarjoten upean startin kouluväkivallattomaan lukuvuoteen.

Kaunista kesää - ja tapaamisiin viimeistään elokuussa!

Sivuhenkilönä mammalomalla kevääseen 2011.

2010-11-14T16:23:00.000-08:00

Sivuhenkilönä viettää mammalomaa vuoden 2011 maalis-huhtikuuhun. Infokirje kevään ja lukuvuoden 2011-2012 työpajoista pohjoissavolaisille yläkouluille lähetetään kevättalven 2011 aikana.

Muistutamme että yläkoululaisille suunnattua työpajaamme voi tilata myös esimerkiksi kirjastot, nuorisotoimet ja seurakunnat. Yhteydenotot: sivuhenkilona@gmail.com TAI ohjaajien henkilökohtaiset työsähköpostit marjo.meriranta@gmail.com ja annimarin@gmail.com

Talven pilkahduksia!

Sivuhenkilönä sai apurahaa!

2010-04-14T03:17:00.001-07:00

Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon maakuntarahasto on myöntänyt 13.4.2010 koulukiusaamista käsittelevään sana- ja teatteritaidehankkeeseen "Sivuhenkilönä" 5,000 euroa apurahaa.

Työpajan ohjaajat, Anni ja Marjo, kiittävät maakuntarahastoa hankkeen mahdollistamisesta ja tuesta!
Onnesta soikeaksi muuttuneet ohjaajat suuntaavat ajatuksensa saman tien kohti ensi lukuvuotta ja pohjoissavolaisia yläkouluja. Olkaahan kuulolla!

KAUK... Elämystila... Hä? Miksi?

2010-03-05T01:28:00.000-08:00

Hämmennyn sanayhdistelmästä KAUK. En ollut kuullut - pitäisikö? Oliko yleissivistyksessäni tässä kohdassa nolostuttavan iso aukko?
Marjon mukaan ei ollut syytä huoleen:
KAUK on jokseenkin tuntematon kirjallisuuskasvatuksen muoto. Vielä.
Neljä kuukautta sitten se oli tuntematon minullekin. Vielä.

KAUK = KIRJA ASTUU ULOS KANSISTAAN on työtapa, metodi, jossa valitun kirjan teemat, henkilöt, tapahtumat, paikat ja aika tuodaan astittavaksi, koettavaksi ja havainnoivaksi.
Yleensähän olemme tottuneet kohtaamaan kirjan henkilökohtaisena lukukokemuksena mutta KAUKissa kirja on vasta ponnistuslauta monenlaisille taiteellisille kokemuksille, yksin ja yhdessä.

Ostan ajatuksen. Luontaisesti, ammattitaitojemme mukaisesti, meidän työpajassamme Taivaan Tuuliin -romaani tulisi astumaan ulos kansistaan sanataiteen ja draaman avulla. Erilaisia pientehtäviä liittyen kirjan teemaan ja henkilöihin. Pidän siitä.
Mutta sitten Marjo puhuukin jo elämystilasta.
Missä se semmonen on? Mitä siellä tapahtuu?

ELÄMYSTILA on lavaste, jossa työpaja tapahtuu. Kouluissa se voi olla tuttu musiikinluokka, kirjastossa pieni näyttelyhuone. Tuttu paikka, jonka me työpajan ohjaajina lavastamme erinäköiseksi. Tuomme mukanamme kankaita, jätesäkkejä, videoinstallaation, panderolleja, musiikkia... Konkreettista materiaalia, elementtejä jotka symboloivat joko läheisesti tai kaukaisesti jotakin Taivaan Tuuliin -romaanin osa-aluetta.

Visuaalinen suunnittelu ja sen valmistelu ottavat aikansa. Teemme huolella ja pyrimme miettimään loppuun asti materiaalien kiinnityksen, kuljetuksen ja säilymisen ehjänä. Shoppailemme siiman perässä, askartelemme sanomalehtimattoa.
Mutta lopullisen tuomiomme kohtaamme vasta itse työssä: herätessämme 04:30, ajaessamme hyytävällä pakkasella pohjoissavolaiselle yläkoululle, odottaessamme koulun ovien takana 07:00 ja rakentaessamme elämystilan tavalliseen luokkatilaan ennen ensimmäisen oppitunnin alkua 08:15.

Kun avamme luokan oven ja pyydämme oppilaat elämystilaan, on paras kiitos: "Vau!"

Kiertäessämme Sivuhenkilönä ja kohdatessamme erilaisia tiloja,
valoisia, korkeita, isoja, kaikuvia,
huomaan että elämystila on joka kerta erilainen vaikka tuomamme "lavasteet", materiaalit ja elementit, ovatkin aina samat.

Tässä katupanderolli ja sanomalehtimatto Haminalahdessa 20.2.2010.

Sama panderolli Matin ja Liisan koulussa 22.2.2010 tällä kertaa "Auran pöydän" vierellä.

Koska visuaalinen ilme on muuttuva, niin on myös tilan tunnelma. Joskus pimeä luola, joskus kaikuva selli. Joskus luonnonvaloa tulviva toivonpesä, joskus ahdistavan tiivis.

Mitä se sitten antaa? Kuinka elämystila vaikuttaa työskentelyyn?

Se etäännyttää. Se vie pois tutusta ja omasta koulusta. Vaikka teemat ja tapahtumat olisivatkin tuttuja, elämystila mahdollistaa niiden käsittelemisen vieraassa ympäristössä.
Elämystila luo siis turvaa ettei työpaja kosketa osallistujaa liian syvältä. Mutta se myös luo mahdollisuuden heittäytyä tuntemattomaan. Heittäytyä tarkastelemaan, kokemaan ja havainnoimaan.
Elämystilassa työskentely on tavallisista koulupäivistä poikkeavaa, se on ainutlaatuista - siksi se myös motivoi osallistumaan. Osallistujat kunnioittavat huolella rakennettua tilaa ja antavat kuin vastalahjaksi osallistumisensa.

Tilan on siis lunastettava lupauksensa ja annettava mahdollisuus kurkistaa kirjan kansien väliin. Siksi on tarkoitetusti täynnä kirjasta nousevaa symboliikkaa josta osallistujat saavat halutessaan kerätä ideoita sanataide- ja draamaharjoituksiin. Jos luovuus on jäässä tai toiminta tylsää, tilassa on aina jotakin jota katsoa tarkemmin.
Elämystila houkuttelee elämään kirjan tapahtumia ja eläytymään henkilöihin. Kirjan päähenkilön päiväkirjan kirjoittaminen tai tapahtumien näytteleminen tuntuu elämystilassa luonnollisemmalta kuin paljaassa luokkahuoneessa.
Ja jotta fiktion ja faktan rajat pysyisivät selkkeinä muttei kuitenkaan rajoittavina, on osallistujilla kädessään kuminauhat, roolimerkit. Ne kertovat onko tehtävänäsi eläytyä kiusatun, kiusaajan vai sivuhenkilön rooliin. Ne luovat mahdollisuuden ajatukselle: "Ei täällä, en tässä ole minä vaan joku muu. Se antaa mahdollisuuksia, rohkeutta ja turvaa heittäytyä. Kukaan ei voi jälkeen päin syyttää, miksi teit niin. Se en ollut minä vaan minulle annettu rooli."

Työpajapäivään kuuluva kolmen tunnin elämystilan rakennus ja purku osoittautuu arvoisekseen. KAUK ja ELÄMYSTILA tekevät Sivuhenkilönä -työpajasta ainutlaatuisen. Se on vaikuttava työympäristö meille mutta ennen kaikkea osallistujille.

Aura,
koulukiusatun kivetetyt kasvot.

Ulrike ja Andreas,
maailmanhistoriasta ponnahtavat esikuvat.

Sivuhenkilönä keikkailee ja pilotoi!

2010-02-13T05:09:00.001-08:00

Sivuhenkilön kaksi seuraavaa viikkoa sujuvat odotettujen työpajakeikkojen merkeissä. Viikon päästä lauantaina (20.2.) meitä kutsuu Lupa liikkua -hankkeen leiri Haminalahden leirikeskuksessa. 22.2. suuntaamme nenänpäät kohti Lapinlahden Matin ja Liisan yläkoulua, jossa vedämme pajat seiskoille, kaseille ja yseille. Saman viikon perjantaina suuntaamme Vesannon yhtenäiskoululle samalla sapluunalla. Niin mahtavaa päästä käytännössä kokoamaan elämystilaa, Auran maailmaa, saada aikaan jotain konkreettista lähes neljän kuukauden suunnittelu- ja valmistelutyön jälkeen!

Kuvia pystytetyistä elämystiloista ja työpajatouhuista tulee tänne blogin puolelle keikkojen jälkeen muutaman viikon sisällä.

Sivuhenkilönä Sarkan nettisivuilla.

2010-01-27T09:01:00.000-08:00

SARKA, luovien alojen kehittämishanke Pohjois-Savossa, kertoo nettisivuillaan Sivuhenkilöstä otsikolla: "Kulttuuri käy käsiksi koulukiusaamiseen".

Tutustu SARKAan nettisivuilla:
http://web.sarkaa.fi/web/sarka/etusivu

Informaatiota Sivuhenkilöstä otsikon "koulutus" ja alaotsikon "muiden tahojen koulutusta" alta.

Kulttuurissa riittää työSARKAa!

Arvokeskustelusta arvotoimintaan.

2010-01-21T13:05:00.000-08:00

Sivuhenkilönä-tiimi sai kunnian osallistua Pohjois-Savon Taidetoimikunnan edustajana Valtioneuvoston kanslian järjestämään seminaariin nuorten syrjäytymisuhista ja kulttuurista keskiviikkona 21.1.2010 Helsingissä. Seminaariohjelman teemoja olivat "Sukupolvet ja syrjäytyminen", "Lapset ja nuoret talouden taantumassa", "Kiusaamisen ja väkivallan vallassa" sekä "Nuorten elämänhallinta median ja pirstoutuvat kulttuurin paineessa".

Helsingin yliopiston suuren juhlasalin täytti lähes 400 hengen seminaarivieraiden joukko, joka koostui nuorisotutkijoista, sosiaali- ja nuorisotyöntekijöistä, nuorisotaiteen- ja kulttuurin tekijöistä, valtakunnanpoliitikoista, kaupunginpäättäjistä sekä kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten edustajista. Ensi katsaukselta poissaolollaan hämmästytti itse päätähdet, eli nuoret, mutta toivoaksemme he olivat siellä, missä heidän kuuluikin olla keskellä keskiviikkopäivää: koulussa tai töissä. Nuorten osallistuminen kautta maan oli kuitenkin mahdollistettu erinomaisen toimivasti Internetin välityksellä, josta seminaaria sai seurata livenä tai käydä seminaarikeskustelua Facebookissa. Ja mikä ilahduttavaa, läsnä olleet nuoret näkyivät ja kuuluivat muidenkin puolesta sekä ohjelmanumeroissa että puheenvuoroissa.

Seminaarin avasi Pääministeri Matti Vanhanen esittämällä kysymyksen päivän puheenaiheesta: miksi niin moni nuori syrjäytyy ja mitä asialle olisi tehtävissä? Pitkin päivää kaikki puheenvuorot, tavalla tai toisella, palasivat tähän. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaalityöntekijän, VTL Jaana Kivistön puheenvuoro suuntansa menettäneistä huostaanotetuista nuorista - surullisista kohtaloista, jotka hänelle ovat arkipäivää, ravistutti. Huostaanotot ovat lisääntyneet, kovat huumeet ovat palanneet, poikien ohella nuorten tyttöjen paha olo on alkanut näkyä ongelmakäyttäytymisenä, johon kuuluvat niin väkivalta kuin huumeetkin.

Ensimmäisten puheenvuorojen taustalla häilyi myös kysymys talouden ja laman vaikutuksista nuoriin. Talouden taantuma saa niin kodin, päivähoidon, työelämän kuin vapaa-ajankin ympäristön horjumaan. Laman vaikutukset vanhempiin heijastuvat suoraan lapsiin. Vanhemmat ovat lomautettuna tai joutuvat työttömiksi, harrastukset vähenevät (ei ole varaa), ja ympäristöään alati tarkkaileva lapsi tai nuori alkaa haaveilla lottovoitosta, jotta voisi auttaa vanhempiaan. Onko se lapsen tehtävä?

Teatteri Psyykkiksen esitys "Himo kiusata" oli moninäkökulmainen ja ajan hermoilla esiintynyt teatteriteos kiusaamisesta. Kuuleman mukaan kaikilla ryhmän jäsenillä on henkilökohtaista kokemusta kiusaamisesta joko kiusattuna tai kiusaajana. Asiantuntijoina nuoret näyttelijät ylsivätkin kokonaisvaltaiseen ilmaisuun, joka sai otteisiinsa salillisen katsojia, herkisti ja vaikutti häpeilemättömyydellään. Voimaannuttavaa, koskettavaa!

Taas läsnä olleiden nuorten puheenvuorot intohimoisesta, jopa paatoksellisesta, muodostaan huolimatta olivat päivän konkreettisinta antia. Nuoret menivät suoraan asiaan, sanoittivat ongelman ja antoivat kylkiäisiksi ratkaisumallin. Esiin nousivat muun muassa pitkät koulupäivät, jotka täyttävät läksy- ja koekirjoineen nuoren arkipäivät ja aiheuttavat siten väsymystä, stressiä, vapaa-ajan ja harrastusten puutetta, sosiaalista erakoitumista sekä riittämättömyyden ja suorittamisen tunnetta elämiseen. Ratkaisumallina nuoret esittivät, että koulupäivien tulisi sisältää enemmän puurtamisesta irrottavia taide- ja taitoaineita sekä mahdollisuutta toteuttaa omaa harrastustaan koulupäivän aikana. Jos olisin rohjennut, niin olisin huomauttanut, että naapurimaassamme Norjassa tämä jo hoidossa: viulisti voi lähteä kesken matematiikan tunnin viulutunnille, ja useimmissa tapauksissa pikkuviulistien helpottamiseksi viuluopettaja tulee opettamaan koululle.

Vaikka seminaari dramaturgisesti koostui eri nuorisoasiantuntijoiden kokemuksista ja kommenteista, oli meille ja kenties seminaarin järjestäjillekin yllätys, kuinka tiiviisti se pohjautui arvokeskustelun ympärille ja kuinka syvälle arvokeskustelussa päivän aikana päästiin. Välillä mieleen hiipi melkein epätoivo: näinkö huonosti asiat ovat?

Arvokeskustelun aloitti Ylen kokoama videokollaasiesitys nykynuorten ongelmista, arvoista ja toiveista. Kollaasiesityksen pohjalta nykynuoret kokevat ongelmikseen kiireen, stressin ja suorittamisen. Nuoret ovat huolissaan vallitsevasta välinpitämättömyydestä ja kuuluttavat vastuusta ympäristöstä sekä muista ihmisistä. Esityksen mukaan nuoret arvostavat rutiineja, hyvää arkea ja turvallisuutta - niitä toivotaan enemmän kuin rahaa tai iltapäivälehtijulkisuutta. Kuinka yksinkertaista!

Nuorten sanoissa ja tuotoksissa kihisi tyytymättömyys ja pettymys aikuisiin: aikuisten kovien arvojen esimerkkielämää seuraamalla ja sen vaikutuksessa kasvamalla eheä nuoruus on yhä harvemmassa. Ja kuinka tervettä olikaan, että tässä seminaarikeskustelussa aikuiset myönsivät että "huonon kaverin" roolissa olivatkin he itse. Toisaalta syyttävää sormea osoiteltiin myös kouluympäristön ja vapaa-ajan suuntaan: nuorilla on kilpailupaineita jo ala- ja yläkoulu- sekä lukioiässä, puhumattakaan hyvin suorituspainotteisista harrastuksista. Ratkaisuiksi näihin ongelmiin nähtiin luovuutta, leikkiä, terveitä kaverisuhteita... Länsimaissa yleisenä linjana tuntuisikin olevan ongelmiin keskittyminen niiden ennaltaehkäisyn sijaan. Entäpä jos ryhtyisimme toteuttamaan ongelmia ehkäiseviä palveluja jo kasvun varhaisessa vaiheessa?

Useissa seminaarivieraiden puheenvuoroissa peräänkuulutettiin lasten ja nuorten itseisarvoa. Suorasanainen tutkija Tommi Hoikkala antoi jopa ymmärtää, että yhteiskunta kokee oikeudekseen päättää, kasvatetaanko kukin sukupolvi kuluttajiksi, työntekijöiksi vai kansalaisiksi - ja valitettavan usein onnistuu siinä. Lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula herättikin tässä nousukauden lähtöpisteessä miettimään tulevan tien pintaa ja oppimaan edellisen nousukauden virheistä: annammeko oikeudet lapsille ja nuorille vain välinearvoiksi tulevaisuuteen ja työkaluiksi entistä tehokkaamman yhteiskunnan rakentamiseen, vai heidän itsensä vuoksi ja heidän elämäänsä tässä hetkessä?

Aikaamme leimaa kiire ja suorittaminen. Lama- ja työttömyyspaineissa vanhemman on pakko puristaa, vastata työpuhelimeen vielä neljänkin jälkeen. Lapsi katsoo vanhempaansa vierestä ja oppii saman käyttäytymismallin, joka perustuu kiireeseen ja suorittamiseen. Kiireen ja vapaa-ajan määrittäminen ja rajojen asettaminen on yksi tärkeimmistä vanhempien tehtävistä. Uskon, että tämä lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aulan kaneetti sai monen salissa olleen korvat punottamaan.

Taidetoiminnan ja kulttuurin merkitys koettiin yleisesti yhtenä merkittävimpänä muotona sekä yksilöiden että kokonaisen sukupolven itseisarvon vahvistamiseksi. Seminaariväen kokemusten mukaan taide ja kulttuuri pysäyttää maistelemaan tätä hetkeä ja luomaan yhteisöllisyyttä sekä opettaa myös koko elämän seuraavaa elämänhallintaa.

Sivuhenkilöä silmälläpitäen yhdet odotetuimmista puheenvuoroista pitivät Sylvään-Marttilan koulun rehtori Jari Andersson sekä tutkija Tomi Kiilakoski, joiden puheenvuorot keskittyivät kiusaamiseen ja väkivaltaan. Anderssonin puheenvuorosta kuulsi omakohtainen kokemus: opettajat tarvitsevat lisää keinoja havaitakseen koulukiusaamisen - esimerkiksi suuressa koulussa poikien nujakointi mielletään helposti osana kasvua maskuliinisuuteen. Mutta onko se välttämättä sitä? Kiusaamisen ehkäisy on yksi koulun tärkeimmistä tehtävistä. Tutkija Tomi Kiilakoski lausui Anderssonin jälkeen ilmoille sanat, jotka saivat Sivuhenkilö-tiimin melkein taputtamaan: koulukiusaaminen on väkivaltaa! Kiusaaminen on aina väkivaltaa. Jos oppilas pahoinpidellään välitunnilla, on lähes surkuhupaisaa puhua tapauksesta "kiusaamisena". Kouluampumisaallon myötä kouluväkivalta on tunnistettu sosiaaliseksi ongelmaksi, ja juuri tähän näkökulmaan taidetyöpajamme haluaa myös puuttua. Kouluympäristö on merkittävä väkivallan areena ja meidän kasvattajien (vanhempien, opettajien) tehtävänä on organisoida tietoisia toimintaperiaatteita asian hyväksi.

Oman ratkaisunsa kiusaamisen estämiseen toi seuraavien puheenvuorojen mediakeskustelu, joka pyrki vastamaan kysymykseen: miten olla nuori 2000-luvulla, kun reaalimaailman lisäksi ympäristönä on myös virtuaalinen maailma? Internetin sovellutukset ja sosiaalinen media on tärkeä osa nuorten arkipäivää. IRC-gallerian poliisi, ylikonstaapeli Marko "fobba" Forss peräänkuulutti ennaltaehkäiseviä, virtuaalisia toimintamalleja. Meidän kasvattajien ja päättäjien olisi entistä tärkeämpää jalkautua sinne, missä nuoret nykyisin ovat: nettiin. Sosiaalisen median edut ovat kiistattomat: tavoitetaan suuri määrä ihmisiä helposti ja edullisesti.

Hypermedian professori Frans Mäyrä puhui niin ikään sosiaalisen ja digitaalisen median puolesta. Nuorten verkottunut elämä on meidän kasvattajien ja päättäjien peloista huolimatta monimuotoista. Digitaaliset tilat ovat syrjäyttämässä "kylänraitit" ja ostarit, ja sosiaalisessa mediassa tämä aivan samanlainen nuorisokulttuuri elää samalla tavalla kuin se tapahtui viime vuosikymmenillä. Nuoret luovat sisältöjä ja rakentavat osan identiteetistään verkossa. Internet sovellutuksineen ei siis välttämättä ole uhka, vaan mahdollisuus.

Seminaarin päätti seitsemän hengen paneelikeskustelu nuorten syrjäytymisuhista ja niiden estämisen toimintamalleista. Ryhmän mukaan suomen nuorison suurimmat kipukohdat ja ydinongelmat ovat kohtaamattomuus, läsnäolon ja me-hengen puute, oman yhteisön ja henkilökohtaisen oman ajan puute, eri osa-alueiden (muun muassa nuoret, koulu, perhe, hallinto) kohtaamattomuus sekä suvaitsemattomuus heikkoutta, hitautta ja typeryyttä kohtaan eli täydellisyyden tavoittelu kaikin konstein. Viimeistään tässä vaiheessa oli siis selvää että lasten ja nuorten ongelmat tässä maassa, tässä ajassa, on asetetuissa arvoissa ja arvoihin pohjautuvissa toimintamalleissa - toisin kuin samanaikaisesti Haitilla, jossa nuoriso taistelee kulkutauteja, ravinnonpuutetta ja shokkitilan aiheuttamaa suunnatonta rikollisuutta vastaan.

Ehdotammekin, että tämä perusturvallisuuden ja -tarpeiden täyttämä yhteiskunta voisi seuraavaksi päättää ottaa oikeudekseen siirtyä valtionsihteeri Risto Volasta lainatakseni "arvokeskustelusta arvotoimintaan".

Anni ja Marjo

Seminaarin verkkosivut osoitteessa:
http://www.vnk.fi/hankkeet/nuorisoseminaari2010/fi.jsp

Uusi, odotettu vuosi!

2010-01-18T08:27:00.001-08:00

Sivuhenkilön vuosi on alkanut vauhdikkaissa merkeissä! Terhi Rannelan Taivaan tuuliin -teoksen ympärille rakennettu elämystila alkaa olla valmis ja nämä taidekasvattajat puhkuvat intoa ja inspiraatiota. Hain juuri eilen elämystilaan tilatut banderollit postista - pieni vilaus niistä tulee tänne bloginkin puolelle mitä pikimmiten.

Paperihommat vaativat vielä pienen oman aikansa, jonka jälkeen Toyota ja tytöt starttaavat jo ensimmäisille keikoille. Markkinointikirje lähtee Pohjois-Savoon piakoin - pysykää kuulolla!

Tulevan keskiviikon vietämme Helsingissä Valtioneuvoston kanslian järjestämässä "Nuorten syrjäytymisuhat ja kulttuuri" -seminaarissa. Luvassa on erittäin ajankohtaisia ja myös Sivuhenkilöä koskettavia aiheita mm. siitä, ajautuuko nuori ulkopuolisuuteen vai voiko se olla tietoinen valinta? Myös nuorten väkivaltaa käsitellään teemalla "Onko väkivaltaisuus kohtalo vai sallittua?". Seminaari kysyy aiheellisesti, miksi yhteiskunnassamme on toisilleen vastakkaisia ilmiöitä: "hyväntahtoinen, humaani yhteisöllisyys sekä loistavat oppimistulokset ja toisaalta koulukiusaaminen, väkivalta ja kovat arvot?"

Valtioneuvoston kanslian verkkosivujen mukaan seminaari on seurattavissa suorana lähetyksenä keskiviikkona 20.1. kello 9-17 VNK:n verkkosivuilla. Tilaisuutta voi seurata myös Facebookissa, jossa voi lisäksi osallistua keskusteluun.

Seminaaritunnelmia on luettavissa blogin puolella loppuviikosta.

- Marjo

Marjo-Metodi, Anni-Aihe.

2009-12-21T11:16:00.000-08:00

Anni kirjoitti blogiin jokunen aika sitten omia tunnelmiaan koskien Sivuhenkilön syntyprosessia molempien ajatusaihelmista yhteiseen kahvitteluhetkeen ja siitä pitkin syksyä jalostuneeksi ideaksi, joka nyt kantaa nimeä Sivuhenkilönä. Valotan prosessia seuraavaksi hieman omasta näkökulmastani, koskien etenkin projektin "metodi"-osuutta.

Syksyni on henkilökohtaisesti ollut mielenkiintoinen, voisipa jopa sanoa jonkinlainen ammatillinen kasvuprosessi. Johtotähtenä työhistoriassani on osin hyvin teoreettispainotteisten kirjallisuus- ja kulttuurialan työtehtävien ohessa ollut kiinnotukseni kirjallisuuteen ja kirjallisuuskasvatukseen - nuorten lukutaidon kehittämiseen ja siihen, etteivät ainutlaatuisen instituutiomme kirjastojen oven saranat tulisi liian jäykiksi tai kirjaan tarttuminen tuntuisi liian vieraalta.

Tämän vilpittömän haluni vuoksi olen ajautunut sanataidekasvattajan työtehtäviin, ja eri projektien tiimoilta olen kiertänyt mm. Pohjois-Savon kouluilla ja kirjastoissa levittämässä kirjojen ja sanataiteen ilosanomaa. Joensuun yliopistosta saatu tuore maisterin tutkinto on antanut projektien ammatilliseen toteuttamiseen erinomaiset eväät, mutta tärkeimpänä olen nähnyt oman henkilökohtaisen innostukseni. Se, että olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija, on käytännön työssäni teoreettinen sivuseikka; tärkeä kuitenkin, ilman muuta. Vilpitön haluni tehdä töitä kirjallisuuskasvattajana lienee silti kantavinta.

Kesän 2009 loppupuolella minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus avustaa ja assisteerata kahta kirjalijaa; Niina Repoa ja Seita Parkkolaa Kuopion Kirjakantti-kirjallisuusfestivaaleilla. Tästä työkeikasta muodostui merkittävä virstanpylväs myös Sivuhenkilöä ajatellen: tutustuin heidän kehittämäänsä KAUK (kirja astuu ulos kansistaan) -"metodiin" ruohonjuuritasolta lähtien. Tarkemmin: rakensimme Kuopion kaupunginkirjaston satuhuoneeseen Rajat Express -elämystilan teoksista Lupaus ja Loisto. Vedin myöhemmin kuopiolaisille 8- ja 9. luokkalaisille nuorille elämystilassa sanataidepajoja muutaman päivän ajan. Nähdessäni nuorten silmistä palavan innon ja heittäytymisen totesin, että KAUK:lla ja sanataiteella on paljon annettavaa juuri kirjallisuuskasvatukselle ja juuri nämä metodit vaativat massiivisempaa esiintuloa Pohjois-Savon alueella.

Kiinnostukseni vielä lapsenkengissä olevan sanataiteen perusopetuksen kehittämiseen Pohjois-Savossa on ollut käynnissä jo muutaman vuoden ajan. Pieniä suunnitelmia asian suhteen kyllä on ollut, mutta yhtäkkiä tajusin kaiken loksahtavan paikoilleen: elämääni tupsahti konsepti KAUK, minulla oli siihen ideanraakileita (lähinnä tosin sivuaineeseeni, mediakulttuuriin, tiedotusoppiin = mediakasvatukseen liittyviä), minulla oli sanataide ja minulla oli intoa. Mutta jotain tuntui puuttuvan. Jotenkin minusta tuntui, että tämä päässäni muhiva idea vaatisi työparin, jonka avulla voisimme luoda jotain ainutlaatuista, taiteidenvälistä yhteistyötä.

Niinpä esitin kainon kahvittelu-kutsun Annille. Yhtäkkiä huomasin suoltavani jo kuukauden päivät päässäni muhinutta taidetyöpaja-ideaani sekavasti, mutta ilmeisesti tarpeeksi suurella vakuuttavuudella tai innostuneisuudella (tai sitten me vain puhumme Annin kanssa samaa kieltä). Anni oli monologini jälkeen hetken hiljaa, kunnes näin hänen silmänsä laajenevan ja hän huusi juuri Annimaista intoa täynnä olevalla äänellään: "juuri tätä varten olen kerännyt lehtileikkeitä yli kolme vuotta!". Anni toi metodiin aiheen. Syntyi teema, koulukiusaaminen, kouluväkivalta, jonka taustaa Anni omassa blogauksessaan ansiokkaasti avasikin. Löysimme aiheeseemme ja elämystilan rakennusta varten täydellisen kirjan, Terhi Rannelan Taivaan tuuliin. Ja nyt olemme tässä: teemme tiivistä yhteistyötä maratonin mittakaavat saaneissa "pika"suunnittelupalavereissa. Tutustumme toistemme työtapoihin, opimme niistä. Nauramme. Opimme, opimme, opimme. Ja nautimme. Hitsautumisemme työpariksi on jo alkanut, ja hetki hetkeltä huomaan sen syvenevän entisestään. Nautin yhteistyöstä, sillä juuri siinä oppii itsekin eniten.

Inspiraatio- ja flow-tuulahduksia tihkuvan työparin takana on kuitenkin myös kiitoksensa ansaitsevia tahoja: Pohjois-Savon taidetoimikunnan esittävien alojen läänintaiteilija Antti Raekallio innostui ensi palaverista lähtien ideastamme ja auttoi matkamme alkuun (mutta toisaalta patistelee myös loman viettoon - ihan kohta se tapahtuukin!). Heikki Meriranta taas eri rooleissa (mm. palvelija, assistentti, muusikko) sävelsi ja toteutti elämystilaamme mahtavan musiikin, on antanut tarpeellisia insinöörivinkkejä ja syöttää tyttöjä kun nälkä iskee.

Ensi vuosi tuo tulleessaan hienon KAUK:n, Sivuhenkilön vailla vertaa. Odotan sitä innolla.

Mutta nyt, pikkuhiljaa, toteuttamaan Antin käskyä. Toivotan kaikille rauhallista, tunnelmallista joulua ja toiveita täyttävää uutta vuotta. Kuulemisiin ensi vuoden puolella.

Marjo

Elämystila-talkoot

2009-12-20T09:44:00.000-08:00

Sivuhenkilön neljännen adventin viikonvaihde sujui askartelun merkeissä elämystilaa varten tehdyn musiikin sekä joululaulujen säestämänä.

Teimme sanomalehtimattoa ja valmistimme elämystilaa varten videoinstallaation. Ja kuten aina: välissä kirjoittelimme muutamia sähköposteja ja henkilökohtainen assistenttimme piti huolta vatsojemme kurnimattomuudesta.

Olimme kopioineet koulukiusaamista käsitteleviä lehtileikkeitä, joista vanhimmat ulottuivat lähes kolmen vuoden taakse.

Sanomalehtimaton luomiseen vaadittiin monta työvaihetta: leikkaaminen, asettelu, liimaaminen ja kontaktimuovittaminen molemmilta puolilta (johon vaadittiin myös kolmannen sivuhenkilön apua).

Marjon luovuus olisi kestänyt pienet kuprutkin, mutta Anni peräänkuulutti sileyttä.

Lauantai-päivämme venyi kymmentuntiseksi ja sunnuntaina jatkoimme vielä intoa täynnä puolenkymmentä lisää.

Väsyneet, mutta lopputuloksesta onnelliset. Tästä on hyvä jäädä ansaitulle joululomalle ja odottamaan hetkiä Sivuhenkilön parissa.

Hyvää joulua!

Sanoma lehdestä odotti oikeaa hetkeä.

2009-12-16T06:21:00.000-08:00

Kiinnostukseni koulukiusaamisen käsittelyyn draaman, eli teatterillisten työtapojen, avulla alkoi jo reilut pari vuotta sitten. Tuolloin kiersimme silloisen forumteatteriryhmämme kanssa Itä- ja Keski-Suomea käsitellen perheväkivaltaa. Esityksiin osallistuneet katsojat tulivat usein antamaan suoraa palautetta ja kiitosta, jonka yhteydessä esille toistuvasti nousivat koulu- ja työpaikkakiusaaminen: voisiko myös näitä sortotilanteita käsitellä draaman keinoin?

Aloin saman tien automaattisesti huomioida koulukiusaamiseen liittyvää materiaalia ja kerätä aihetta käsitteleviä sanomalehtileikkeitä, joita varsinkin molempien koulusurmien yhteydessä kirjoitettiin runsaasti. Talvella 2009 kiersin alakouluja Valoa Vinttiin -työpajan tiimoilta, jossa koulujen tarpeesta ja opettajien toiveesta teemana oli erilaisuuden hyväksyminen ja toisen kunnioittaminen. Työpajan kokemuksellisuuden ja havainnoimisen kautta yksi tavoitteista oli ennaltaehkäistä koulukiusaamisen syntymistä. Opettajien kanssa käytyjen keskustelujen ja omien luokkatilanteiden havainnoinnin pohjalta koulukiusaaminen tuntui sanomalehtileikkeitä todellisemmalta ja arkipäiväiseltä ongelmalta.

Kahden vuoden aikana olen myös aika ajoin muistellut omia kouluaikojani ja yrittänyt jälkikäteen arvioida, millaisia kiusaamisen muotoja oli silloin näkyvillä. Muistelujen pohjalta olen oivaltanut että useimmissa mieleeni tulleissa kiusaamistapauksissa kiusaaja ja kiusaajat eivät luultavammin edes ymmärtäneet kiusaavansa. Luokkakaverin syrjäyttäminen porukasta ja nimittely, selän takana puhuminen ja fyysiset kahnaukset ikään kuin kuuluivat normaalina osana lapsen ja nuoren koulumaailmaan ja kasvamiseen. Oli luonnollista että sortaminen ja sortuminen tuli aikuisuuden varalta oppia jo peruskoulussa. Empaattisuus ja toisen tunnemaailmaan eläytyminen olisi kuitenkin tarvinnut ohjausta: alakoulussa ohjausta siitä missä menee leikin ja todellisuuden raja, yläkoulussa siitä milloin oman egon pönkittäminen alkaa satuttaa muita.

Tiedostaen nyt kiusaamisen piirteitä ja muotoja arvioin uudelleen kouluvuosiani ja omia roolejani eri ikäkausilla: olinko kiusaaja tai kiusattu? Kuitenkin selvää ja helppoa havainnoida oli jo tuolloin, että kiusaamisen sivustaseuraajana olin päivittäin. Sivustaseuraaja joka ei puuttunut - siinä mielessä kiusaajana siis itsekin.

Tämän havainnon pohjalta alkoi keväällä 2009 päässäni muodostua koulukiusaamista käsittelevä teatterityöpaja jonka pääpaino olisi ennen kaikkea syventyä sivustaseuraajan rooliin ja antaa hänelle välineitä puuttua usein opettajiltakin näkymättömissä rehottavaan koulukiusaamiseen. Sanomalehtileikepino kasvoi ja työpajan teema kehittyi, kirkastui ja syventyi kuulemieni ja lukemieni tositapausten kautta. Puolen vuoden ajan annoin työpajan kulkea ainostaan aktiivisesti mielessäni ja työpäiväkirjassani muutamia aiheeseen liittyviä tapaamisia ja puhelinsoittoja vaille. Työpaja odotti oikeaa hetkeä. Ja kun se yht´äkkiä tuli, oli helppoa vastata ”kyllä” Marjolle, joka kahvikutsun yhteydessä pyysi minua mukaan sana- ja teatteritaidetta yhdistävään yläkouluille vietävään KAUK -työpajaan.

Yksinkertaisesti: Marjo toi työmuodon, minä teeman ja niin syntyi aihio SIVUHENKILÖNÄ -taidetyöpajasta. Hankkeeseemme ja työhömme uskova Pohjois-Savon taidetoimikunta lähti yhteistyökumppaniksemme innokkaasti ja pian olimmekin jo ostamassa kontaktimuovia, jolla voisimme päällystää koulukiusaamista käsittelevät sanomalehtileikkeet kirjasta hypähtävään elämystilaamme.

-anni-

Tervetuloa Sivuhenkilöksi!

2009-11-30T03:30:00.000-08:00

"Sivuhenkilönä" on koulukiusaamista ja syrjintää tuoreella tavalla käsittelevä, eri taiteenalueita hyväksikäyttävä työpaja. Sen pohjana on valtakunnallinen taiteen perusopetuksen opetussuunitelma. Työpajan suunnittelijoina ja toteuttajina toimivat teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin ja sanataideohjaaja Marjo Meriranta. Pääyhteistyökumppaninamme toimii Pohjois-Savon taidetoimikunta.

Sivuhenkilönä on ainutlaatuinen kaunokirjallisuutta sekä sana- ja teatteritaidetta yhdistävä työpajakokonaisuus, joka hyödyntää KAUK (kirja astuu ulos kansistaan) -menetelmää (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauk). Käytännössä KAUK tarkoittaa moniaistillista kirjasta nostettua elämystilaa, jossa itse toiminnallinen työpaja tapahtuu. Elämystila pohjautuu Terhi Rannelan vuonna 2007 valmistuneen "Taivaan tuuliin" -romaanin teemoihin ja henkilöihin.

Toiminnallisten ja osallistavien sana- ja teatteritaideharjoitusten avulla pyrimme tuomaan kiusaamisen ja kouluväkivallan vaikutuksia ilmi nuoria inspiroivan kokemisen ja tekemisen kautta. Erityispääpainopisteenä on käsitellä sivustaseuraajan roolia koulukiusaamistilanteessa. Työpajan tavoitteena on saada osallistujat havainnoimaan koulukiusaamista ja sen kulkua, ja luoda heihin rohkeutta pysäyttää kiusaaminen ja estää uusien kiusaamisten syntymistä. Emme tule paikalle omien mielipiteidemme ja vastauksiemme kanssa, emmekä nostamaan esiin luokan omia ongelmia. Aihetta käsitellään omaehtoisesti etäännyttämisen ja kyseenlaistamisen kautta, ja näin ollen työpaja tuo myös uusia työkaluja ja näkökulmia paljon puhutun ongelman käsittelemiseen.

Työpajat toteutetaan vuoden 2010 helmi-huhtikuu aikana Pohjois-Savon alueella. Alustavien suunnitelmien mukaan toiminta jatkuu myös syksyllä 2010. Työpaja on suunnattu 13-16-vuotiaille nuorille ja se voidaan sopimuksen mukaan tuoda niin kouluille, nuorisotiloille, seurakunnille ja kirjastoille sekä osaksi erilaisia tapahtumia, teemapäiviä ja leirejä. Yhden työpajan pituus on 1,5 tuntia ja siihen voi kerrallaan osallistua enintään 30 nuorta. Työpajan rahoituksesta vastaavat sekä Pohjois-Savon taidetoimikunta että työpajan tilaavat tahot. Vastaamme mahdollisia lisäkysymyksiä tai hinnoittelua koskeviin tiedusteluihin sähköpostitse.

Sana- ja teatteritaidetta yhdistävä KAUK-työpaja on uusi aluevaltaus myös valtakunnallisella tasolla. Tutustu työpajan suunnitteluun ja sen etenemiseen tässä blogissa!

Tervetuloa Sivuhenkilöksi!

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin ja
Sanataideohjaaja Marjo Meriranta

Tulossa

2009-11-23T02:59:00.000-08:00

Sivuhenkilönä-blogi avataan joulukuussa 2009.